RIPPIKOULULEIRILLÄ

Jännitys kohosi sisälläni, kun Itärannan moottorivene lähestyi Ristipirtin laituria. Rippileiri oli alkamassa.
Hetken kuluttua lentelivät säkit ja laukut rantakalliolle 80-päisen poikajoukon hyppiessä veneestä seurakunnan maaperälle. Pastori Heikki Karttunen + isotveljet toivottivat meidät tervetulleiksi kaksi viikkoa kestävälle leirille.
Sen jälkeen kokoonnuttiin pääoven eteen, jossa meidät jaettiin seitsemän pojan ryhmiin ja jokainen ryhmä sai oman isonveljen ja oman kämpän. Meidän isoksiveljeksi tuli Järvenpään Luther-opistossa nuoriso-ohjaajaksi opiskeleva Ari Lindqvist.
Ensimmäinen päivä meni kovin hitaasti, mutta toinen päivä toi jo tullessaan vaihtelua. Aamulla klo 7.30 oli lipunnosto ja aamuhartaus, joiden jälkeen päästiin aamuteelle. Päivien ohjelmiin ryhmäkeskusteluja, joista minä erikoisesti pidin, oppitunteja, jotka joskus olivat hieman pitkäveteisiä, ruokailu, jonka jälkeen oli vapaata tunti tai pari. Oli myös kanttorintunti, jolloin laulettiin ja soitettiin. Tämä tunti meni joskus ihan pieleen, koska pojat ilkeyksissään lauloivat jokainen "nuotinvierestä". Voitte uskoa, minkälainen meteli vallitsee, kun lähemmäs 100 poikaa laulaa "nuotin vierestä".
Niin ne päivät menivät jokainen omaa rataansa, kunnes koitti ikimuistettava konfirmaatiopäivä.
Aurinko kimmelsi kirkkaasti Kymin kauniin kirkon seiniin kellojen kutsuessa ihmisiä konfirmaatiokirkkoon. Ennen jumalanpalveluksen alkua marssimme kaikki valkoisiin alboihin puettuina kirkkosaliin pastori Heikki Karttusen ja kappalainen Tuomo Paakon johtamina.
Ensin seurasi konfirmaatio, jossa lausuimme uskontunnustuksen. Sen jälkeen seurasi tavallinen jumalanpalvelus, jonka jälkeen viimeisenä oli Herran ehtoollinen. Tämän jälkeen marssimme jälleen ulos kirkosta riisumaan albat päältämme.
Ja niin olin minäkin saanut "naimaluvan".
Aineen arvosana oli 8 1/2. Opettajan sanallinen arvio: sujuvaa