Linja-autossa jossain Maaningan ja Pielaveden välillä on aito savolainen lupsakka tunnelma tungoksesta huolimatta. Savolainen sutkausvarasto on ehtymätön, ja savonkieli pulppuaa ilmeikkäänä ja monivivahteisena antaen pienellekin lausahdukselle nautittavan ja usein aivan riemastuttavan muodon. Tuossa istuu karjalainen turisti yrittäen epätoivoisesti löytää sutkauksista ymmärrettäviä sanoja. Vahinko vain, että hän istuu niin kaukana auton perällä. Hän nousee, lähtee raivaamaan tietä läpi savolaisen ihmisviidakon. "Anteeksi rouva, pääsiskös läpi?"Kyllä päästään. Ihme ja kumma. Edessä seisoo iso isäntä. Mitenkähän tuon ohittaisi? Vanhan rajajääkärin taidot palaavat tuohon yksinäiseen tarpojaan. Rynnäköllä sitä ennenkin tankkiesteet ja vihollisen linjat murrettiin. "Anteeksi, väistytkö vähäsen?"Rynnäkköön! Iso pehmeä tunkeutuu vastaan. Onko tämä superlonia vai ihraa? Ei auttanut ryntäys. Sutkaukset kuuluvat jo hieman selvemmin. Jos yrittäisi vielä. "Anteeksi!" Nyt jalka tuohon. "Anteeksi varpaanne, rouva!" Käsi tuohon kahvaan. Sitten vedetään henkeä. Siitä vielä vähän. "Anteeksi, anteeksi!" Yritä kestää. Noin, voitto on meidän. Vihaiset katseet seuraavat turistia. Ei se mitään. Sutkaukset lentävät edelleen. Lannan haju lähestyy. Siitä vielä eteenpäin. "Anteeksi herra, mutta pääsiskös tästä?""Kiitos." Nyt se lanta vasta haisee. Tuosta penkistä tulevat sutkaukset. "Oho, anteeksi polvenne, neiti. He, he!" Siitä vielä vähäsen. Noin, tuossa on väli, siihen. Tuosta herrasta tulee sutkauksia vaikka kuinka paljon. Tässä on hyvä paikka. Kuuleekin niin hyvin.
"Karvakajon tienhaara!" kuuluu kuljettaja ilmoittavan.
Jaaha, se on sitten karjalaisen turistimme päätepysäkki. Niin, joku on joskus viisaasti sanonut, että työ tekijäänsä kiittää. Työtä taisi nähdä meidän turistimmekin, mutta kiittikö työ?
(Opettaja kirjoitti: "Olisihan niitä sutkauksia ollut hauska kuulla...) Aineen arvosana oli 9-.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti