RAITTIINA RATISSA

"Yhdet vielä ja sitten kotiin!", huusi Taavetti Ala-Hikiä tarjoilijalle. Taavetti oli kanta-asiakas. Tarjoilija tiesi, että herra Ala-Hikiä osasi hyvin säännöstellä juomistaan. Niin ainakin itse Ala-Hikiä väitti. Tarjoilija toi seitsemännen lasillisen. "Tämän jälkeen minä lähden kotiin", sanoi Taavetti. Hän kokeili housuntaskujaan. Auton avaimet olivat tallessa. Hän tyhjensi lasinsa. Sitten hän nousi ja otti takkinsa.
Ulkona satoi lunta. "Varmasti tien pinta on liukas", ajatteli herra Ala-Hikiä. Hän kaivoi avaimet taskustaan ja alkoi aukaista auton ovea. "Kuulepas herra Ala-Hikiä, sinä olet nauttinut alkoholia, et saisi ajaa". Tämän sanoi jokin hänen päässään. Ala-Hikiä seisoi vain. Katseli avaimia. Kyllähän hän oli ennenkin selvinnyt onnellisesti kotiin, vaikka olikin nauttinut. Tosin, hän ei ollut koskaan ottanut seitsemää lasillista. No, ei se mitään. Palkankorotusta kannatti juhliakin. Ja onhan vaimolle ruusukimppu. Ei hänkään olisi vihainen.
Niin Taavetti Ala-Hikiä ryömi uuden Toyotansa ratin taakse, tosin hieman humalassa. Löytyihän se virta-avaimen reikäkin vihdoin, ja niin sitä lähdettiin. Lunta satoi edelleen, ja se haittasi näkyvyyttä. "Kirottu lumisade!", manaili Ala-Hikiä. Hän avasi radion. Jussi Raittinen lauloi laulussaan: "Ei ole viinan voittanutta, hävinnyt oon minäkin!" "Ei ole viinan voittanutta, paitsi minä!", ajatteli Ala-Hikiä.
Lumisade tiheni. Herra Ala-Hikiä ajeli epävarmasti eteenpäin. "Onneksi liikenne on hiljainen." Auto käväisi silloin tällöin vasemmalla puolella. "Ei se mitään, eihän täällä ole muita kulkijoita." Sitten radiossa avattiin raittiusviikko. Herra Ala-Hikiä totesi mielessään raittiusviikon tärkeyden. Sitten jotain vilahti. Auto heilahti. Ala-Hikiä kuuli sanat:"Ei oo viinan voittanutta, hävinnyt oon minäkin." Sitten lumisade lakkasi, kukkakimppu takapenkillä rusentui.
Herra Taavetti Ala-Hikiä aukaisi silmänsä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Oli kesä. Ei lumisadetta, ei liukasta tietä. Vain viina. "Parempi olla raittiina ratissa!" ,totesi Taavetti Ala-Hikiä, jolle ei koskaan ollut tapahtunut mitään.
(Opettaja ei oikein ymmärtänyt loppua ja kirjoitti kaksi kysymysmerkkiä. Ehkä sinä ymmärrät tuon lopun eli kaikkea se viina teettää. Opettaja kirjoitti, että sujuvaa, kepeää, entä loppu?) Aineen arvosana oli 81/2