Olen monta kertaa ajatellut lähteä täältä pois, paikkaan, jossa saisi elää omaa rauhallista elämäänsä, kaukana yhteiskunnan rajoittamista säännöistä.
Taidan olla synnynnäinen hippi. Ainakin ihmiset väittävät luonteeni sopivan hipille. Olen hyväntahtoinen, ehkä liiankin hyväntahtoinen tähän yhteiskuntaan. Vanhempani sanovat, että minulle on vielä paljon hyötyä hyväntahtoisuudestani.
Olen itse eri mieltä. Olen huomannut, että mitä parempi yrittää olla lähimmäistään kohtaan, sitä enemmän siitä saa kärsiä. Monet käyttävät minua hyväkseen vain siitä syystä, että en voi sanoa"ei". Olen aina valmis lainaamaan rahaa, jos minulla sitä on, vaatimatta sitä takaisin. Olen kuitenkin oppinut hivenen ajattelemaan ennen vastaustani ja se on pelastanut minut monelta hankaluudelta. Kuitenkaan en tunne itseäni sopivaksi tähän yhteiskuntaan, vaan sopisin ehkä parhaiten johonkin "suureen perheeseen".
Siellä voisin olla oma itseni: hyväntahtoinen. Ei kukaan käyttäisi minua hyväkseen. Kaikki olisivat hyväntahtoisia. Luotettaisiin yhteen suureen kuninkaaseen, Jeesukseen. Ei ajateltaisi sotia, murhia eikä muutakaan pahaa. Siellä vallitsisi oikea rakkaus. Ei olisi yhteiskunnan valtavaa kilpailua eikä painetta, joka syövyttää ihmistä vuosi vuodelta kunnes hän räjähtää. Ei olisi ihmisten kylmyyttä, raakuutta ja ivaa. Olisi vain hyväntahtoisuus ja rakkaus. Se olisi minun maailmani.
Mutta kun kuolen, huomaan kuinka vaikeaa on olla hyvä ihminen ja rakastaa lähimmäistään.
(Huomaan, että taivaastahan tuossa haikailen.) Aineen arvosana oli 8-.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti